Tämä iloisten japanilaisopiskelijoiden ryhmä vieraili maatilallamme jo kevättalvella 2018. Silloinkin oli kunnon talvi. Tässä pieni tarina polttopuista ja japanilaisista yllätysvieraista maatilan isännän kertomana. Olkaa hyvät!
Kun Pilkenetti kaataa konekuivatun klapikuorman pihalle, on se aina pieni haaste saada puut liiteriin sisälle. Puut eivät liiku itsestään. Ja kun ostat puita tänä päivänä, niin mittana on tavallisesti heittokuutio. Neljä heittokuutiota on noin kaksi pinokuutiota – sen verran klapien väliin jää tyhjää. Neljästä heittokuutiosta tulee noin 50-60 banaanilaatikollista ladottuna. Minulta kuluu latomiseen puolitoista tai kaksi tuntia työinnosta riippuen.
Aamulla kun katselin, että mitähän tänään voisi tehdä, niin keksin että ryhmähän voisi latoa puut banaanilaatikoihin. Kokosin kaikki tyhjät laatikot odottamaan ryhmää. Kiersimme ensin maatilan eläimet: lampaat, ponit, vuohet, puput ja kissat. Muita eläimiä näin talvella (2018) ei olekaan. Eläimet elävät ja syövät myös talvella, vaikka vierailijaryhmiä on harvakseltaan. Etenkin kissat ottivat taputteluista kaiken ilon irti, kun talvi on mennyt maatessa ja syödessä. Erityisesti Bebe ja Viivi olivat kaikkein innoikkaimpia ottamaan rapsuttelut ja paijailut vastaan.
Kierroksen jälkeen ryhmä ryhtyi ”banaanitöihin suomalaiseen tapaan”: klapeja banaanilaatikoihin! Kymmenen nuorta käsiparia latoi puut laatikoihin kymmenessä minuutissa. Laatikoita kertyi noin 40. Mahtavaa. Minulle jäi vain laatikoiden siirto välivarastoon ennen polttamista leivinuunissa. Isäntä kiittää kaukaista ryhmää. Minusta näytti, että ryhmä piti vierailusta, ja he pääsivät tilan töihin kuten halusivat.
Jokainen ryhmävierailu on maatilalle täynnä mieleenpainuvia sattumuksia ja hetkiä. Tätä vierailua on mukava muistella näin muutaman vuoden jälkeenkin. Kiitos iloisille ja auttavaisille vieraille!