Wanha Mannilan maatilan historiaan kuuluu erilaisia vaiheita. 1900-luvun alussa paikalla oli vain pieni torppa ja kivisiä peltoja. Wanhan Mannilan paikalle Taavetti ja Selma Kero alkoivat kuitenkin maata viljelemään ja tupaa kunnostamaan.
Vuodet ovat vierineet ja jokainen sukupolvi on huolehtinut paikasta omien voimien, osaamisen ja ajan mukaisesti. Suomi on sadassa vuodessa muuttunut aika paljon. Hevoset ovat vaihtuneet autoiksi ja traktoreiksi. Ja pellot toimivat nyt enemmänkin matkalaisten virkistysalueina kuin elannon ja työntekemisen paikkana. Perinteet kuitenkin elävät tarinoissa, vanhoissa kuvissa, esineissä ja rakennuksissa.
Wanha Mannilan maatila on sekoitus perinteitä ja tämän vuosituhannen kulttuuria. Matkailutilaksi vanha Mannilan maatila alkoi kehittyä jo 1990-luvun alussa, kun lypsylehmien pitäminen tilalla lopetettiin. Vuosien saatossa sukutilalla on jouduttu välillä tekemään raskaitakin päätöksiä – halu ylläpitää maatilaa ja kunnostaa paikkoja on kuitenkin aina vienyt voiton. Ja on niitä iloisia hetkiäkin sattunut vuosien varrelle paljon.
Wanha Mannilan maatila on aina ollut kohtaamisten paikka – ja sellaisena sen haluamme myös säilyttää nyt ja tulevina vuosina. Kiitos kaikille vuosikymmenien aikana maatilalla vierailleille matkalaisille – olette tehneet tästä matkasta ikimuistoisen.
Nähdään taas!